5/13/2013

Äitienpäiväviikonloppu.
Oli ihan kauhean mukava. Mitä väsähtänyt kotomaamo enemmän lahjaksi toivoisi, kuin rauhallista ja leppoisaa yhdessäoloa armaan perheensä keralla? Eipä paljon muuta, joten niin hypättiin yhtäkkiä autoon ja hurautettiin parin tunnin päähän äitienpäiväviikonloppua viettämään.

Tämä marjatta täällä on sillä tavalla lapsellinen, että varta vasten rakennettu leikkikaupunki ja muu siihen liittyvä oheistoiminta kiehtoo vallan mahottomasti. Taannoin meikämartan sydän jäi keskiraskaasti Smoolantiin, tarkemmin sanottuna Vimmerbyyn ja Astrid Lindgrens Världiin. Aivan siinä aikuisehkokin ihminen nuortui kuin lapsi leikkimään, kaikki oli niin herttaisaa ja todentuntuista. Sulhoani hieman häiritsi se tosiasia, että esikoisemme potki vielä mahanahkan sisäpuolella ja ainoa lapsellinen tuolla retkellä oli tuore vaimonsa.

Paljon ei sitten meinaan tarvinnut houkutella, kun tieto Mauri Kunnaksen Koiramäestä lävähti verkkokalvoille. Kaikkihan sen tietää, että Mauri Kunnas tykkää joulusta ihan tolkuttomasti ja tämä maamo tykkää Kunnaksen Maurista just yhtä paljon. Tuon mainitun kirjailijasetän elämänkerta on luettu läpi moneen otteeseen, ihailtu etukannen sisäpuolelle saatua nimikirjoitusta ja pikaisesti piirrettyä Herra Hakkaraista. Toki tosifani on työn merkeissä saanut valokuvatakin idoliaan työpaikallaan. 

Sanomattakin siis selvää, että Koiramäki oli kerrassaan herttaisa kokemus. Kunnaksen setän lempeä kynänliike ja hauska kerronta oli herännyt eloon, paikka oli rakennettu toki suurella rahalla mutta myös hartaudella ja taituruudella. Huvipuiston nurkkaan oli kertakaikkiaan ilmestynyt koko kansan ihka oma satumaailma, jossa toivoisi pääsevänsä kesän mittaan vierailemaan useammankin kerran. 

Ps. Alimman kuvan setä ei ole setä kirjailijasetä, vaan oivallinen keino nolata viisivuotias julkisella paikalla: "Äiti, tuo sun laukku on oikeesti ihan sika ruma. Ja miks tuo jätkä on siinä pelkät pikkarit jalassa?"

7 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Ihanan näköinen paikka! Meilläkin ollaan aina luettu kovasti Kunnasta, ja niitä löytyykin pitkä rivi kirjahyllystä, kuten myös elämänkertakin. Tuo voisi olla meidän perheelle siis ihan loistava retkikohde! Kiitos vinkistä :-)

Anonyymi kirjoitti...

Oijoi ku näyttää kivalta! Ja tuo viimenen kommentti, voin niin kuvitella... xD

Rillirousku kirjoitti...

Lyde: Suosittelen! Kukkaro tosin kevenee portilla ihan reilusti mutta kyllä siellä kerran kesään raskii käydä. Ja kannattaakin. :)

Juli: Olihan se kiva!

Katja/Projektila kirjoitti...

Mulla on toi sama kassi ja lapsukainen on nimennyt miehen siinä papakseen. Lapsen suusta totuus tulee, vai mitens se nyt olikaan :)

Mari kirjoitti...

Ojdå miten ihana paikka olikaan Astrid Lindgren-värld..! Tämäkin neiti kävi siellä kera yhtä lapsellisten kavereidensa, eikä mukana ollut edes mahassa potkivaa pientä.. Voi että meillä oli hauskaa! Ihmettelin aluksi kun ko.paikkaan myytiin myös 2 päivän lippuja et hei, kuka nyt on täällä kaks päivää, mutta sitten ymmärsin: jos olisin ollut lapsi niin eihän sitä koko paikkaa olisi ehtinyt leikkiä läpi yhdessä päivässä! :)

Rillirousku kirjoitti...

Katja: Kuhan ei mammakseen, se oliski jo. :D

Mari: Oo, toinen Astrid Lindgrens Värld-fani (olipa vaikee kirjottaa) ilmottautuu, jes! Samaa ajattelin portilla minäkin, että eiköhän yks päivä riitä mutta lasten kanssa se ei tosiaankaan riittäis! Tarttis päästä sinne, HETI!

Riikka kirjoitti...

Voi vitsit, kiitti molemmista vinkeistä! Nuo on paikkoja, jossa viihtyy aikuisetki. Tai ainakin minä...

-Riikka